Finland Could Become an Accomplished Peace Mediation Power (6.5.2010)
Peace Mediation has all of the elements of success. Finland has the experience, international recognition and results. However if Finland aspires to become one of the most acknowledged peace mediation powers more is required. Peace mediation needs more funding and effective cooperation between state and non-governmental actors.
A new peace mediation study, that states Finland’s accomplishment in the field of mediation and conflict prevention, was released on Thursday, May 6, 2010 by the Ministry for Foreign Affairs. The study recommends strengthening Finland’s peace mediation capacity and increasing collaboration of Finnish non-governmental organizations such as CMI.
Below an article by CMI's Executive Director Tuija Talvitie in Helsingin Sanomat on 6.5.2010.
***
Suomella on eväät rauhanvälityksen suurmaaksi
Ulkoasiainministeriön tuore selvitys viestii siitä, että Suomi haluaa olla rauhanvälityksessä entistä aktiivisempi ja ennakoivampi.
Rauhanvälitys on suomalaista osaamista parhaimmillaan. Suomella on siitä kokemusta, kansainvälistä tunnustusta ja tuloksia. Kaikki menestystekijät ovat olleet olemassa, mutta jotain puuttuu. Tuloksellinen rauhanvälitys vaatii enemmän riskinottoa, rahaa, aloitteellisuutta sekä henkistä sitoutumista pitkäaikaiseen kansalliseen projektiin.
Ulkoasiainministeriö julkaisee tänään selvityksen, jossa etsitään keinoja suomalaisen rauhanvälitystoiminnan vahvistamiseksi. Siinä rauhanvälitystä tarkastellaan ensi kertaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Tämä viestii siitä, että Suomi haluaa olla rauhanvälityksessä entistä aktiivisempi ja ennakoivampi.
Rauhanvälitys vahvistaa Suomi-kuvaa, erityisesti nyt kun Suomi käy kampanjaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä.
Ulkoasiainministeriön selvityksessä korostetaan rauhanvälityksen parissa toimivien järjestöjen merkitystä. Järjestöt halutaan ottaa tiiviimmin mukaan eri hankkeiden valmisteluun ja kenttätyöhön. Tämä avaa valtion ja järjestöjen välille uusia mahdollisuuksia ja kumppanuuksia.
Rauhanvälitystä on leimannut hajanaisuus ja eriytyminen. Kentällä toimijat ovat pikemminkin kilpailleet samoista resursseissa kuin miettineet yhteistyömahdollisuuksia. Rauhanvälityksestä on toistaiseksi puuttunut yhtenäinen valtiollinen tavoite, jolla rauhanvälityksen osaamista parhaiten voitaisiin tukea. Ulkoministeriön selvitys on kannustava ele ja askel oikeaan suuntaan.
Rauhanvälityksessä tarvitaan monenlaista asiantuntijuutta, osaamista ja verkostoja, sillä toiminnan tasoja on monia. Rauhanvälitys ei ole vain rauhansopimusten allekirjoittamista vaan työtä, joka alkaa ennen sopimuksen tekoa ja jatkuu sen jälkeen.
Suurin osa rauhanvälityksestä on aikaa vievää ja vähemmän hohdokasta kenttätyötä: luottamuksellisten suhteiden luomista paikallisiin osapuoliin, tilanneraporttien kirjoittamista, logistiikan järjestelemistä vaikeissa oloissa ja eri alojen asiantuntemuksen yhdistämistä. Tämä vaatii rahaa sekä valtiollisten toimijoiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä.
Myös alueellisella rauhanvälityksellä on nyt nostetta, johon tulisi panostaa. Rauhanrakennusjärjestö CMI kehittää parhaillaan rauhanvälityksen osaamista EU:ssa ja Afrikan unionissa. AU:n hanketta tulkee myös ulkoasiainministeriö. Afrikassa paikalliset organisaatiot haluavat löytää oman, afrikkalaisen tavan neuvotella ja ratkaista kriisejä. Siinä työssä ne tahtovat kuitenkin saada neuvoja ja koulutusta rauhanrakennuksen kenttää tuntevilta muilta organisaatioilta. Koulutuksen ja uuden rauhanvälityssukupolven kasvattamisen pitääkin olla osa kokonaisvaltaista rauhanvälityksen suunnittelua.
Valtiollisen välitystoiminnan ”virallisuus” jättää tilaa järjestöille. Niitä pidetään kentällä usein puolueettomina toimijoina esimerkiksi erilaisissa rauhantunnusteluissa. Järjestöillä on myös hyvät paikalliset verkostot, uskottavuutta paikallisten toimijoiden silmissä ja pääsy moniin keskusteluihin, joihin virallisemmat tahot eivät pääse. Järjestöt pystyvät usein aloittamaan toimintaa tapahtumapaikalla joustavasti ja lyhyellä varoitusajalla.
Suomessa tunnetaan suurta kiinnostusta rauhanvälitykseen. Asiaa olisi nyt katsottava rohkeasti ja uudesta näkökulmasta.
Sotien luonne on muuttunut. Sodat ovat siirtyneet ulkoa sisälle. Nykyajan konflikteja leimaavat muun muassa osapuolten epäsuhtaisuus sekä huoli kolmansista osapuolista tai vaikkapa ihmis8oikeuksista. Rauhantekoon kuuluu entistä enemmän myös vaikeita kysymyksiä: Voiko terroristien tai sotilasjuntan kanssa neuvotella ja kuka siitä päättää? Neuvotellaanko aselevosta vai koko rauhansopimuksesta?
Vanhat ratkaisumallit eivät enää tuo kestävää tulosta. Uudenlaiset sodat vaativat uusia ratkaisuja, joissa hyödynnetään esimerkiksi uutta tekniikkaa, ennakointimenetelmiä ja poikkitieteellisiä toimintamalleja.
Rauhanvälitys on osa laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa rauhanprosessia. Välityksen jälkeen alkaa yhteiskunnan jälleenrakentaminen. Rauhan juurruttaminen on yleensä hidasta ja vaikeaa. YK:n tilaston mukaan noin puolet rauhansopimuksista epäonnistuu tai kaatuu ensimmäisten viiden vuoden aikana niiden solmimisesta. Siksi sopimusten valvonnan ja yhteiskunnan jälleenrakentamisen tulisi kuulua tavoitteisiin jo siinä vaiheessa kun rauhanvälitystyöhön ryhdytään.
Rauhan juurruttaminen lisää yhteiskunnan toimivuutta ja vähitellen myös paikallisten ihmisten hyvinvointia. Esimerkkinä tästä on CMI:n ja Nokian yhteistyöhanke Liberiassa, jossa vastasyntyneet rekisteröidään käyttämällä matkapuhelinta. Aiemmin vain neljä prosenttia liberialaisista lapsista rekisteröitiin. Nyt rekisteröinti kännykällä avaa perheille uusia mahdollisuuksia. Peruspalveluiden uudelleenkäynnistäminen on yksi konkreettisista tavoista, joilla yhteiskunnan vakautta voidaan vahvistaa pitkän sodan jälkeen.
Rauhantyön kentällä tarvitaan uusia ideoita, toimintatapoja ja malleja. Rauhanvälityksen mallimaihin kuuluva Sveitsi on koonnut rauhanvälityksen kehitys- ja tukitoimet yhteen yksikköön. Malli perustuu Sveitsin valtion antamaan merkittävään taloudelliseen tukeen. Toiminnan lähtökohtana on resurssien mahdollisimman tehokas käyttö ja yhteistyö eri yksiköiden ja organisaatioiden välillä. Näin saadaan paitsi tuloksia myös kustannushyötyä.
Presidentti, nobelisti Martti Ahtisaari on todennut, että rauhanvälittäjä ammentaa toimintatapoja ja malleja paitsi koulutuksestaan ja kokemuksestaan myös arvomaailmastaan.
Suomalaisen yhteiskunnan periaatteet, tasa-arvo ja hyvinvointi, luovat uskottavan pohjan vaikeisiinkin neuvottelutilanteisiin. Toisin on mailla, jotka kantavat kolonialismin leimaa.
Suomalaisen rauhanvälittäjän peruslähtökohdat ovat siis hyvät. Nyt tarvitaan lisää kannustimia: kotimaisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia sekä kykyä hyödyntää eri tahojen osaamista.