Keskusteluareena yhteiskuntavastuulle: Puheista käytännön tekoihin

Helsinki, 17 November 2009

Arvoisat seminaarivieraat,

Haluan kiittää sekä Teppo Rantasta että Berndt Arellia heidän aloitteestaan: yhteiskuntavastuu on erittäin ajankohtainen teema. Me olemme täällä tänään pohtimassa, miten päästään puheista käytännön tekoihin. Samalla on syytä miettiä, miten eri tahot voivat toimia vuorovaikutuksessa edistääkseen yhteiskuntavastuuta.  Jokainen meistä - sekä yksilönä että työyhteisönsä edustajana - voi vaikuttaa siihen, miltä yhteinen tulevaisuutemme tulee näyttämään.

Tämän päivän paneeli, joka koostuu eri aloilla toimivista vaikuttajista, pohtii osaltaan kysymystä joka on tärkeä meille kaikille: miltä haluamme Suomen näyttävän tulevaisuudessa?  Mitä Suomella voisi olla annettavaa tilanteessa, jossa globalisaatio, teknologian kehitys, ilmastonmuutos sekä väestönkasvu tulevat väistämättä muuttamaan toimintaympäristöämme? Voiko Suomi tulevaisuudessa olla edelläkävijä valituilla toimialoilla, esimerkiksi ympäristöteknologian tai hyvinvointipalveluiden alueilla? Ja millaista vuorovaikutusta tulisi olla yksityisen-, julkisen- ja kolmannen sektorin välillä, jotta yhteinen visiomme voisi toteutua? Onko yksityissektorin yrityksillä muukin rooli yhteiskunnassa kuin omistaja-arvon kasvattaminen?

Yleisesti hyväksyttyä yhteiskuntavastuun määritelmää ei taida olla olemassa, puhumattakaan käsitteen toteutusmalleista. Todettakoon kuitenkin että Euroopan komission määritelmän mukaan yhteiskuntavastuu on sitä, että yritykset sisällyttävät vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia liiketoimintoihinsa sekä vuorovaikutukseen eri sidosryhmiensä kanssa.  ”Vapaaehtoisuudella” tarkoitetaan sitä, että yritys huomioi toiminnassaan myös niitä näkökohtia, joihin se ei ole lain mukaan velvoitettu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita hyväntekeväisyyttä, sillä myös epäeettisesti toimivat yritykset voivat harjoittaa hyväntekeväisyyttä sitä halutessaan. Mielestäni yrityksen vastuullisuus ilmenee siinä, miten se huomioi toimintansa vaikutukset yhteiskuntaan, jossa se toimii, ja eri sidosryhmiinsä. Arvioitavaksi tulevat muun muassa työllisyys-, turvallisuus- ja ympäristökysymykset.  Myös yrityksen viestinnän avoimuus on tärkeä osa vastuullista toimintaa.

Yhteiskuntavastuuta ja kestävää kehitystä voi edistää monin eri tavoin. Liiketoimintamallit ovat erilaisia, eikä niihin tule liialla säätelyllä vaikuttaa.

On kuitenkin tiedostettava, että yritykset vaikuttavat osaltaan koko yhteiskuntaan ja sen kehitykseen. Siksi yritysten on kannettava paitsi taloudellinen vastuu myös vastuu sosiaalisista ja ympäristöasioista. Onko tämä vastuu laajenemassa? Elämme voimakasta muutosvaihetta, jossa eri yhteisöt ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa etsien uusia toimintamalleja perinteisten tilalle.

On kiistämätöntä, että yksityisen yrityksen ensisijainen velvollisuus on omistajiensa sijoituksen arvon kasvattaminen. On myös osittain ymmärrettävää että taloudellinen taantuma on monella taholla vienyt huomion kestävän kehityksen rakentamiselta ja uusilta investoinneilta esimerkiksi innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Toisaalta usein juuri investoinnit vahvistavat kilpailukykyä, ja esimerkiksi energiatehokkailla toimintamalleilla ja ratkaisuilla on suora vaikutus yrityksen kannattavuuteen.

Jos väitämme, että yritysten rooli yhteiskunnassa on varallisuuden kasvattaminen, niin eikö tämän varallisuuden tarkoitus ole myös elämänlaatumme parantaminen? Mielestäni kyllä. Parhaimmassa tapauksessa nämä voidaan myös yhdistää. Esimerkiksi hoivapalveluita tai puhtaampia energiaratkaisuja tuottavat yritykset edistävät kestävää kehitystä ja tekevät samalla kannattavaa liiketoimintaa.

Yritysmaailmaa on varsinkin viime aikoina moitittu julkisuudessa ahneudesta, ylimitoitetuista kannustinjärjestelmistään ja jopa korruptiosta. Luottamuksen palauttamiseksi tarvitaan hyvin johdettuja ja yhteisvastuullisesti toimivia yrityksiä. Ne noudattavat avoimia eettisiä toimintaperiaatteita, jotka kestävät puolueettoman julkisen tarkastelun.

On olemassa paljon näyttöä siitä, että vastuullisesti toimivat yritykset menestyvät pidemmällä aikavälillä paremmin kuin kilpailijansa. Sekä kuluttajat että sijoittajat ovat valintakriteeriensä kautta merkittäviä vaikuttajia. Yhä useampi kansainvälinen rahasto tai sijoittaja tekee päätöksensä eettisin perustein. Näin eettiset tekijät heijastuvat pitkällä aikavälillä vääjäämättä yrityksen tulokseen ja työnantajakuvaan. Suomessakin on näillä perusteilla tunnustusta saaneita pörssiyhtiöitä - vaikka yleisesti ottaen paljon parantamisen varaa vielä onkin.

Arvoisat kuulijat,

Tämä keskusteluareena pohtii osaltaan niitä asioita, jotka tulevat vaikuttamaan maamme kansainväliseen kilpailukykyyn.  Mikä on Suomen rooli kansainvälisen yhteisön eri alueilla: yritysmaailmassa, kulttuurissa ja tieteessä? Miten ylipäätään haluamme ”Suomi-brändiä” rakentaa?

Tähän keskusteluun tarvitaan avoimuutta tarkastella Suomi-kuvaamme arvioiden  vahvuuksiamme ja heikkouksiamme. Uskallan sanoa, että me suomalaiset olemme taipuvaisia joustamattomuuteen. Pitäydymme mielellämme vanhoissa ajattelu- ja toimintamalleissamme – niillähän me olemme aiemminkin menestyneet! Valitettavasti viime aikojen tutkimustuloksista ilmenee, että varsinkin taloudellisen taantuman aikana suomalaiset ovat tulleet turvallisuushakuisemmiksi. Erityisesti näin taantuman aikana on taipumusta vastustaa muutosta.

Jos haluamme näkyä maailmalla pienenä, mutta vaikutusvaltaisena toimijana ja vahvistaa Suomi-brändiämme, meidän tulee myös olla valmiita muuttumaan ja jopa murtamaan perinteisiä toimintamallejamme.  Meidän tulee hyödyntää vahvoja osaamisalueitamme sekä siirtyä osallistuvampiin ja innovaatiohakuisempiin toimintatapoihin. Esimerkiksi maahanmuuttajat on integroitava ennakkoluulottomasti yhteiskuntaan aikaisempaa nopeammin. Väestömme vanhetessa ja uusia ideoita hakiessamme heissä piilee valtava voimavara, joka meidän on pystyttävä hyödyntämään täysimääräisesti.

Suomen elinkeinoelämä on ollut perinteisesti vahvasti tuotantolähtöistä. Toivon, että tulevaisuudessa meillä on erityisosaamista ja uusia vientituotteita, jotka pohjautuvat uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen ja puhtaampien energiaratkaisujen kehittämiseen. On jo kauan puhuttu siitä että Suomi voisi olla suunnannäyttäjä näillä alueilla. Tässä onnistuminen kaipaisi parempaa riskinottokykyä ja luovuuden tukemista. Tämä vaatisi myös suuria investointeja ja resursseja tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioiden kaupallistamiseen. Jos emme siirry puheista käytännön tekoihin, niin tämänkin vision toteutuminen karkaa käsistämme:  innovatiivinen tuotekehitys tapahtuu muualla kuin Suomessa.

Toisaalta,  on useita esimerkkejä siitä miten yhdistämällä osaamisalueemme ja voimavaramme voimme saavuttaa visiomme: esimerkikisi juuri valmistunut SITRAN vetämä ja laajan asiantuntijajoukon kokoama kansallinen luonnonvarastrategia kannustaa uudenlaiseen luonnonvara-ajatteluun. Siinä luonnonvaroja ja niiden käyttöä tarkastellaan eri sektoreita laajemmasta näkökulmasta. Mielestäni tämä hanke on erinomainen esimerkki yhteistyöstä, johon ovat osallistuneet politiikan, elinkeinoelämän, tutkimuksen ja eri järjestöjen edustajat sekä media. Me tarvitsemme juuri tällaista keskustelua, jossa lähtökohtana ovat resurssimme, kuluttajien ja markkinoiden kehittyvät tarpeet sekä suomalainen lisäarvo. Näin luodaan suomalaista kestävää kehitystä ja rakennetaan Suomi-brändiä.

Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan keskeinen vahvuus on matala kynnys yhteistyölle eri toimijoiden välillä. Meillä on tässä pitkät perinteet esimerkiksi maanpuolustuksen, huoltovarmuuden sekä kriisinhallinnan alueilla, joissa julkinen ja yksityissektori toimivat tiiviissä yhteistyössä. Nämä yhteistyömallit ovat toimineet erinomaisesti, ja suomalaista asiantuntemusta on viety myös ulkomaille. Pieni Suomi on jo vuosikymmeniä ollut näkyvä ja vaikutusvaltainen toimija kasainvälisillä kriisialueilla.

Hyvät kuulijat,

Eri sektoreiden väliseen vuorovaiktuukseen nojaa myös Crisis Management Initiative – järjestö, joka  toimii maailman konfliktialueilla pyrkien parantamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kun perustin CMIn halusin luoda järjestön, joka voi vastata kansainvälisiin haasteisiin ennaltaehkäisevän diplomatian keinoin, mutta joka pystyy tukemaan myös rauhanneuvottelujen jälkeistä työtä.  Rauhanrakennus on pitkäaikainen prosessi, joka vaatii kestäviä kumppanuuksia, verkottumista, jatkuvaa yhteiskunnan sisäistä dialogia sekä mahdollisuuden inhimilliseen kehitykseen. Järjestöt voivat tukea valtion rakennusprosesseja, koska niillä on erinomainen asema liikkua eri toimijoiden välillä ja tuoda nämä yhteen. CMI tekee  ennakkoluulottomasti yhteistyötä eri valtioiden, kansainvälisten järjestöjen sekä kansainvälisten ja suomalaisten yritysten kanssa. Kehitämme yhdessä muun muassa teknologisia ratkaisuja rauhanrakennuksen tueksi. Monessa CMIn hankkeessa yritykset toimivat projektin osapuolina myös pro bono-pohjalla tuoden hankkeisiin teknologista osaamistaan ja tarjoamalla koulutusta. Tämä työ mielletään usein hyväntekeväisyydeksi, mutta se pitäisi nähdä myös laajemmassa kontekstissa. Vastikkeetonkin työ voi olla osa yritysten ydintoimintaa ja tärkeä linkki ulkomaailmaan.

Hankkeissamme toimineet yritykset ovat muun muassa kehittäneet teknologiaratkaisuja uusille toiminta-alueille ja toteuttaneet pitkäaikaista kansainvälistymisstrategiaansa. Uusia ja innovatiivisia ratkaisuja etsiessämme olemme hyödyntäneet yhdessä erityisosaamistamme ja verkostojamme.

Rauhantyö mielletään usein etäiseksi yritysten omasta toiminnasta, mutta se on hyvinkin keskeinen: konfliktien ehkäiseminen ja ratkaiseminen on tärkeää vakaan toimintaympäristön ja konfliktinjälkeisen taloudellisen kehityksen kannalta. Perusturva ja työllistäminen ovat keskeisiä tekijöitä vakauden ja hyvinvoinnin edistämisessä, sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Näiden huomioiminen on liiankin usein jäänyt sivuun taantuman vallitessa. Konflikteista aiheutuneet taloudelliset menetykset ovat valtavia, inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Ne ovat mittaamattomia. Konflikteja ehkäisevä rauhantyö säästää näin koko kansainvälisen yhteisön resursseja.

Arvopohjaisen ajattelun omaksuminen on ensimmäinen askel kohti yhteisvastuullista toimintamallia.

Odotan paneelin keskustelua suurella mielenkiinnolla.